Juha Huttunen — Osallisuuden ylistys

Edes verhoja ei saatu: Oppilaat odottivat hulppeita uudistuksia vantaalaiskouluun - sitten kaupunginjohtaja sai selittää lapsille rahojen ”katoamista”. Tässä otsikko Helsingin Sanomista 5.3.2021. Suuni loksahti auki aidosta hämmästyksestä, kun luin kyseistä uutista päivän sanomalehdestä. 

Vantaan Ruusuvuoren koululle oli luvattu 530 000 euroa oppimisympäristöjen kehittämiseen. Alku näytti lupaavalta ja koulun oppilaat otettiin mukaan kehittämishankkeen ideointiin. Ideoita heitettiin ilmoille, kehitysideoita kerättiin ja lopulta… oppilaat joutuivat pettymään. Koulun pihalle rakennettiin muutama katos ja sisältä purettiin yksi naulakko, jotta kulkeminen sisällä helpottuisi. Ei muuta. Siis, ei todellakaan muuta. Edes verhoja ei saatu. Tämä paradoksi sai sappeni kiehumaan. 

Samalla viikolla minulla oli kokous Lapsiystävällinen kunta -hankkeen tiimoilta, missä toimin koulutuspalveluiden edustajana. Otin lehtijutun puheeksi kokouksessa ja varmistin muilta kokouksen edustajilta, että eihän sitten Porvoossa vaan koskaan toimita tällä tavalla. Eihän…

Hyvin hoidettu, tasa-arvoinen yhteistyö saa meissä aikaan yhteenkuuluvuuden tunteen. Yhteenkuuluvuus lisää yhteisöllisyyttä ja yhdessä ne luovat arvostusta ja luottamusta yhteisöä ja sen jäseniä kohtaan. Ruusuvuoren koulun tapauksessa tämä kaikki meni toisinpäin. Tapaus toimi malliesimerkkinä sille, miten asioita ei tulisi hoitaa. Vaikka moni nuori olisi jo tuossa vaiheessa heittänyt pyyhkeen kehään, Ruusuvuoren oppilaat päättivät ryhtyä selvittämään hankkeen vesittymistä. He järjestivät keskustelutilaisuuden, jossa joukko vantaalaisia päättäjiä oli vastaamassa oppilaiden ja koulun henkilökunnan kysymyksiin. Päättäjillä oli kaikenlaisia selityksiä hankkeen yksityiskohtien kaatumisille, teknisistä ongelmista tarjouspyyntöjen ehtoihin, mutta vastuunkantajia joukosta ei valitettavasti löytynyt.

Tilaisuuden hienoin ja arvostettavin hetki oli, kun oppilaat esittelivät päättäjille kokoamansa listan siitä, mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä toisin. He ehdottivat muun muassa yksittäistä vastuuhenkilöä, jolla olisi käsitys hankkeen etenemisestä. He toivoivat myös parempaa kommunikaatiota Vantaan kaupungin henkilöstön kesken ja selkeämpää tiedonvälitystä. He myös toivoivat, että tulevaisuudessa arkkitehdit ehdottaisivat vaihtoehtoisia toteutustapoja suunnitelmien torppaamisen sijaan. 

On hatunnoston arvoinen asia, että Ruusuvuoren koulun oppilaat halusivat siis kaiken tuon jälkeenkin olla mukana kehittämässä kouluyhteisöään. He jopa antoivat neuvoja, siitä miten yhteisön kehityshankkeissa voitaisiin toimia paremmin. Heillä oli halu osallistua! Kiitos ja syvä kumarrus, Ruusuvuoren koulun oppilaat!

Osallisuuden tärkeyttä niin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvoinnissa on vihdoin taas alettu korostaa. Aristoteleen ajan Ateenasta on päästy aikaan, jossa kaikilla sen yhteisön jäsenillä on, tai ainakin tulisi olla, mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua. Mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa tulisi olla myös kaikkialla. Koulussa, kotona, töissä, harrastuksissa, kunnassa, jne. Ainakin kaikissa niissä yhteisöissä, joihin yksilö kuuluu. Niin kuin aiemmin totesin, osallisuus saa aikaan yhteisöllisyyttä mikä ilmenee jäsenten arvostuksena ja luottamuksena. Yhteisöstä ja sen jäsenistä pidetään huolta. 

Miten sitten parantaa osallisuutta. Ei ainakaan niin kuin esimerkkitapauksessamme. Uskon, että osallisuuteen voi kasvaa ja sitä voi opettaa. Kun yksilölle antaa vastuuta ja mahdollisuuksia, osaaminen ja taidot karttuvat. Me aikuiset haluamme liian usein pitää itsellämme ohjaksia, vaikka se ei aina olisikaan koko yhteisön edun mukaista. 

Koulu on osallisuuden näkökulmasta äärimmäisen mielenkiintoinen yhteisö. Se toimii yhtäaikaisesti työpaikkana monille eri ammattiryhmille, sen päätöksentekoon ja hallintoon vaikuttavat todella monet eri henkilöt ja instanssit ja sen asiakkaana ja pääasiallisena toiminnan kohteena on oppilas, jota edustaa välillisesti huoltaja. Tässäkin, niin kuin muissa yhteisöissä, toimii parhaiten seuraava yhtälö. Arvostetaan, kunnioitetaan ja luotetaan toinen toisiimme. Ja ennen kaikkea annetaan kaikille mahdollisuus osallistua.

Juha Huttunen

Lapsiystävällisen kunta –hankkeen sekä Lasten ja nuorten osallisuus ja vaikuttaminen Porvoossa -tiimin koulutuspalveluiden edustaja sekä Jokilaakson koulun vararehtori
Toimitusjohtaja yrityksessä Learn and Educate Finland
https://www.learnandeducate.com/juha-huttunen/

- - - -

Tutustu myös: 

• Paula Risikko —Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi
• Sari Gustafsson — Vanhempainyhdistykset antennina ja tuntosarvina
• Elin Blomqvist-Valtonen — Yhdessä lapsillemme parempaa huomista
• Niina-Milla Martikainen — Muutosvaiheessa tarvitaan luottamusta
• Olli-Pekka Heinonen — Koronan opetukset
• Olli Luukkainen — Kodit ja koulut samalla puolella
• Ulla Siimes — Yhteistyötä uudessa arjessa
• Milka Harjunen — Kun ajattelee hyvää syntyy hyvää
• Johanna Laisaari — Lasten oikeuksien puolesta
• Jaana Lehtiö — Yläkoulun arkea koronan varjossa syksyllä 2020
• Jukka-Pekka Ujula — Vertailun sietämätön vaikeus
• Ulla Mether — Koulu, niin tuttu ja silti niin vieras
• Anders Adlercreutz — Glöm inte superkrafterna
• Marko Enberg — Kipeätkin aiheet pitää uskaltaa nostaa esiin
• Anette Karlsson — Tikittävä aikapommi?
• Erja Askolin ja Anita Korhonen — Yhdessä olemme enemmän
• Jenni Helenius — Väkivalta on väkivaltaa
• Katja Kokkinen — Kodin ja koulun välisestä viestinnästä
• Nea Hjelt — Olisiko koulujen työ- ja loma-aikoja aika päivittää?
• Hanna Lönnfors — I samma båt, yhdessä niin paljon vahvempia
• Markus Ekholm — Dags att sluta ducka för mobbningen
• Jari Kettunen — Välitodistuksen aika
• Anna-Leena Terrihauta — Miten olla onnellinen?
• Micaela Romantschuk — Ensam är inte stark
• Markku Antinluoma — Poikkeusolot ja yhteistyö
• Ann-Sofie Silvennoinen — Jaksetaan vielä vähän aikaa, kohta helpottaa
• Nora Koskimies — Sekä både että och!
• Rikard Lindström — Ungas trivsel och välmående, vi kan alla bli bättre!
• Jussi Saramo  — Kiusaaminen on koko yhteisön asia
• Lotta Virrankari  — Osallistuus ennaltaehkäisee kiusaamista
• Petri Paju  — Opetus voi olla etänä, koulu ei
• Riikkaliisa Simola - Yhdessä matematiikkaa oppimaan

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.