Jussi Saramo — Kiusaaminen on koko yhteisön asia

Koulukiusaaminen on puhuttanut viimeisten kuukausien aikana. Vaikka kiusaaminen ja väkivalta ovat vuosien saatossa vähentyneet, on jokainen tapaus liikaa. Kiusaamisen traagiset seuraukset voivat varjostaa uhrin loppuelämää.  

Julkaisimme tämän vuoden alussa toimenpideohjelman kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän vähentämiseksi. Tämän hallituskauden aikana toteutettava ohjelma sisältää konkreettisia toimia kiusaamisen ehkäisemiseksi. Ohjelman myötä ehkäistään muun muassa koulupudokkuutta, vahvistetaan yhteistyötä poliisin ja lastensuojelun kanssa sekä ennaltaehkäistään jengiytymistä. Esimerkiksi koulupudokkuuteen tarttuvan sitouttavan kouluyhteisötyön ytimessä on myös koulujen ja kotien yhteistyö ja tämän toimintamallin myötä kouluihin tuodaan aikuisia, joiden on mahdollista puuttua ongelmiin ennen kuin ne muuttuvat vakaviksi.

Kouluilla on yksiselitteinen vastuu turvallisen kouluympäristön takaamisessa ja jokaiseen kiusaamistilanteeseen tulee puuttua. Myös kaikilla meillä vanhemmilla on moraalinen velvollisuus puuttua lasten ja nuorten ei-toivottuun käytökseen. Kadullakin esiintyvään lasten väliseen nujakointiin on syytä puuttua lempeän jämäkästi ja kysyä, onko kaikki hyvin. 

Sellainen ympäristö, jossa jokainen huolehtii vain omista asioistaan, ei ole yhteisö ja varsinkin lasten kohdalla velvollisuus puuttua ja auttaa apua tarvitsevaa on erityisen voimakas. 

Koulukiusaamisesta puhutaan vieläkin liian usein kahden osapuolen, kiusaajan ja kiusatun, välisenä konfliktina. Todellisuudessa kiusaaminen on yleensä ryhmäilmiö, jonka mahdollistaa isompi joukko  ihmisiä. Kyseessä on siis koko yhteisön asia ja siksi kiusaamistilanteissa koko yhteisön toiminta tulee  huomioida ja tilanteet purkaa myös niin, että haitallinen ryhmädynamiikka aidosti muuttuu. Tämä  koskee niin oppilaita, kuin opettajia ja vanhempiakin.  

Uutiset kouluissa tapahtuvasta väkivallasta ja vakavista kiusaamistapauksista herättävät voimakkaita tunteita meissä kaikissa. Yhteiskunnallinen keskustelu kannustaa myös muutokseen. Aihe tulee jokaisen iholle, jos ei ajankohtaisesti, niin vähintään kouluaikojen muistoina.

Itse muistan kuinka  harmittomalta tuntunut nimittely ja nujakointi Kevätkummun koululla jatkui vuosien aikana ja lopulta Linnajoella oltiin tilanteessa, jossa iso osa koululaisista siirtyi välitunnilla seuraamaan väkivaltaa pois koulun pihalta ja aikuisten katseilta.  

Vakava väkivalta usein herättää meidät huomaamaan ongelmat, mutta näkymättömiin jäävä ulossulkeminen ja henkinen väkivalta aiheuttavat nekin elämänmittaisia haavoja ja edellyttävät puuttumista ja apua.

Koronan vaikutukset kohdistuvat lapsiin ja nuoriin suhteettoman paljon. Etäopiskelu, peruskoulu laisten karanteenit ja katkolla olevat harrastukset näkyvät varmasti myös lasten käytöksessä.  

Lapsuuteen kuuluu harrastukset, kaverit ja yhdessäolo. Vuosi on lapsen tai nuoren elämässä valtavan pitkä aika. Lisääntynyt ruutuaika, harrastusten puute ja sosiaalisen elämän typistyminen voivat horjuttaa myös lastemme hyvinvointia. 

Vanhempainyhdistyksen aktiivisuus yhteisöllisyyden kehittämisessä on hienoa. Pidetään huolta toisistamme.  

Jussi Saramo 
Opetusministeri

- - - -

Tutustu myös: 

• Paula Risikko —Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi
• Sari Gustafsson — Vanhempainyhdistykset antennina ja tuntosarvina
• Elin Blomqvist-Valtonen — Yhdessä lapsillemme parempaa huomista
• Niina-Milla Martikainen — Muutosvaiheessa tarvitaan luottamusta
• Olli-Pekka Heinonen — Koronan opetukset
• Olli Luukkainen — Kodit ja koulut samalla puolella
• Ulla Siimes — Yhteistyötä uudessa arjessa
• Milka Harjunen — Kun ajattelee hyvää syntyy hyvää
• Johanna Laisaari — Lasten oikeuksien puolesta
• Jaana Lehtiö — Yläkoulun arkea koronan varjossa syksyllä 2020
• Jukka-Pekka Ujula — Vertailun sietämätön vaikeus
• Ulla Mether — Koulu, niin tuttu ja silti niin vieras
• Anders Adlercreutz — Glöm inte superkrafterna
• Marko Enberg — Kipeätkin aiheet pitää uskaltaa nostaa esiin
• Anette Karlsson — Tikittävä aikapommi?
• Erja Askolin ja Anita Korhonen — Yhdessä olemme enemmän
• Jenni Helenius — Väkivalta on väkivaltaa
• Katja Kokkinen — Kodin ja koulun välisestä viestinnästä
• Nea Hjelt — Olisiko koulujen työ- ja loma-aikoja aika päivittää?
• Hanna Lönnfors — I samma båt, yhdessä niin paljon vahvempia
• Markus Ekholm — Dags att sluta ducka för mobbningen
• Jari Kettunen — Välitodistuksen aika
• Anna-Leena Terrihauta — Miten olla onnellinen?
• Micaela Romantschuk — Ensam är inte stark
• Markku Antinluoma — Poikkeusolot ja yhteistyö
• Ann-Sofie Silvennoinen — Jaksetaan vielä vähän aikaa, kohta helpottaa
• Nora Koskimies — Sekä både että och!
• Rikard Lindström — Ungas trivsel och välmående, vi kan alla bli bättre!

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.