Lotta Virrankari — Osallisuus ennaltaehkäisee kiusaamista

Osallisuuden edistäminen on viime aikoina otettu keskeiseksi tavoitteeksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamisessa. Osallinen lapsi tai nuori kokee olevansa merkityksellinen ja hän kuuluu itselleen tärkeisiin ryhmiin. Lisäksi hän pystyy vaikuttamaan elämänsä kulkuun sekä osallistumaan yhteisiin asioihin ikätasoisesti.   

Jokainen lapsi ja nuori haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Kiusaajakin kaipaa hyväksyntää ja rakkautta, mutta kohdistaa tarpeensa väärin kiusaamalla muita.  

Koulukiusaamisen vähentymisestä huolimatta liian moni joutuu edelleen kiusatuksi. Väkivallaton lapsuus - toimenpidesuunnitelmassa on nostettu esiin tarve tutkia osallisuuden kokemuksen yhteyksiä väkivaltaan ja turvallisuuteen. Voidaanko tutkimusten perustella osoittaa, että osallisuuden kokemus ennaltaehkäisee koulukiusaamista ja edistää siten turvallisuutta?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kehittänyt osallisuuden kokemuksen mittaamiseen osallisuusindikaattorin. Vuoden 2019 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan koulukiusattujen osallisuuden kokemus oli matalampi verrattuna heihin, jotka eivät olleet joutuneet kiusatuiksi. Myös kiusaajilla osallisuuden kokemus oli alhaisempi. Yhteydet olivat 8. ja 9. luokkalaisilla vahvemmat kuin toisella asteella. Emme vielä tiedä, onko osallisuuden kokemus kiusaamisen syy, seuraus vai molempia. Tulokset ja aiempi tutkimustieto kuitenkin viittaavat siihen, että osallisuuden edistäminen on yksi kiusaamisen ennaltaehkäisyn keinoista. 

Kodin merkitys osallisuuden kokemuksessa on keskeinen. Keskityn kuitenkin tässä kirjoituksessa siihen, miten osallisuutta voidaan edistää koulussa ja harrastuksissa.  

Koulukiusatuksi joutuvat muita useammin toimintarajoitteiset, maahanmuuttajataustaiset, köyhyyttä kokevat ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset. On havaittu, että opettajat saattavat pitää valkoista ihonväriä ja ”oikeanlaisia” sosiaalisia taitoja niin normaaleina asioina, että eivät tunnista niistä johtuvaa ulossulkemista kiusaamiseksi. Aikuisilla onkin suuri vastuu tarkastella omia ennakkoluulojaan.  

Suomessa pilotoidaan parhaillaan harrastusten Suomen mallia, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle lapselle maksuton harrastus. Harrastukset tukevat sekä ryhmään kuulumista että osallistumista itselle mieluisaan toimintaan. Ilman toisia ihmisiä on mahdoton kokea olevansa tarpeellinen tai saada myönteistä palautetta taidoistaan ja tekemisistään. Ryhmätaitojen opettelu vähentää riskiä jonkun oppilaan jäämisestä ryhmän ulkopuolelle. Aikuisten pitää varmistaa, ettei koulukiusaaminen jatku harrastuksessa.   

Yhteisiin asioihin vaikutetaan esimerkiksi koulun oppilaskunnassa, mutta myös antamalla palautetta eri asioista. Vaikutusmahdollisuuksista tulee tiedottaa systemaattisesti ja ymmärrettävästi, sillä kotona opitaan eri tavoin mahdollisuuksista vaikuttaa. Oppilaskunnissa tuleekin huomioida, että lapset ja nuoret olisivat edustettuina vaaleissa mahdollisimman laajasti.

Osallistumattomuuden takana voi myös olla syvempiä syitä. Osaton ihminen ei välttämättä usko mielipiteillään olevan merkitystä tai hän saattaa hädin tuskin kokea pystyvänsä vaikuttamaan edes omiin asioihinsa.  

Osallisuus tukee hyvinvointia laajemminkin kuin pelkästään ennaltaehkäisemällä kiusaamista. Osallisuuden edistäminen on universaalia, kaikkia koskevaa toimintaa. Eri taustoista tulevien lasten ja nuorten erilaiset tarpeet tulee kuitenkin tunnistaa ja huomioida.  

Osallisuuden edistäminen vaatii aikuisilta herkkyyttä kohdata jokainen omana itsenään sekä aikaa luottamuksen rakentamiseen. Toisaalta pienetkin teot voivat olla merkittäviä. Ymmärtävä katse tai aikuisen aito välittäminen voivat siivittää vaikeistakin kokemuksista kohti vahvempaa osallisuutta.  

Lotta Virrankari 
tutkija  
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sokra-hanke

- - - -

Tutustu myös: 

• Paula Risikko —Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi
• Sari Gustafsson — Vanhempainyhdistykset antennina ja tuntosarvina
• Elin Blomqvist-Valtonen — Yhdessä lapsillemme parempaa huomista
• Niina-Milla Martikainen — Muutosvaiheessa tarvitaan luottamusta
• Olli-Pekka Heinonen — Koronan opetukset
• Olli Luukkainen — Kodit ja koulut samalla puolella
• Ulla Siimes — Yhteistyötä uudessa arjessa
• Milka Harjunen — Kun ajattelee hyvää syntyy hyvää
• Johanna Laisaari — Lasten oikeuksien puolesta
• Jaana Lehtiö — Yläkoulun arkea koronan varjossa syksyllä 2020
• Jukka-Pekka Ujula — Vertailun sietämätön vaikeus
• Ulla Mether — Koulu, niin tuttu ja silti niin vieras
• Anders Adlercreutz — Glöm inte superkrafterna
• Marko Enberg — Kipeätkin aiheet pitää uskaltaa nostaa esiin
• Anette Karlsson — Tikittävä aikapommi?
• Erja Askolin ja Anita Korhonen — Yhdessä olemme enemmän
• Jenni Helenius — Väkivalta on väkivaltaa
• Katja Kokkinen — Kodin ja koulun välisestä viestinnästä
• Nea Hjelt — Olisiko koulujen työ- ja loma-aikoja aika päivittää?
• Hanna Lönnfors — I samma båt, yhdessä niin paljon vahvempia
• Markus Ekholm — Dags att sluta ducka för mobbningen
• Jari Kettunen — Välitodistuksen aika
• Anna-Leena Terrihauta — Miten olla onnellinen?
• Micaela Romantschuk — Ensam är inte stark
• Markku Antinluoma — Poikkeusolot ja yhteistyö
• Ann-Sofie Silvennoinen — Jaksetaan vielä vähän aikaa, kohta helpottaa
• Nora Koskimies — Sekä både että och!
• Rikard Lindström — Ungas trivsel och välmående, vi kan alla bli bättre!
• Jussi Saramo  — Kiusaaminen on koko yhteisön asia

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.