Milka Harjunen — Kun ajattelee hyvää syntyy hyvää

Minun olisi helppo kirjoittaa aiheesta "Kaikki paitsi lukeminen on turhaa". Valitsen kuitenkin ajatuksen ”Kaikki paitsi toisen ihmisen lukeminen eli kuunteleminen on turhaa”.  

Tässä ajattelen erityisesti kodin ja koulun yhteistyötä. Sitä miten pyrimme ajattelemaan ja puhumaan puolin ja toisin hyvää. Ajatuksen sain vuosi sitten syksyllä omien lasteni koulun vanhempainillassa: kun ajattelemme hyvää, syntyy hyvää. Oikeastaan ensimmäinen muistijälki tästä asiasta on jo esikoisemme kouluinfosta ennen ensimmäisen luokan alkua. Tilaisuudessa koulun rehtori antoi yhden neuvon meille vanhemmille: välttäkää viimeiseen asti koulun tai opettajan arvostelua lapsen kuullen. 

Koulun aikuisten kanssa kannattaa joskus olla eri mieltä, mutta nuo näkemyserot selvitetään lasten kuulumattomissa. Jokainen koulunegatiivinen ajatus nimittäin heijastuu lapsen koulumotivaatioon ja surullisen usein kotona käytyjen keskustelun kaiku kuuluu lapsen puheessa. 

Ajattelen, että kotona lasten kanssa pitää keskustella ja asioita kannattaa heille myös perustella. Lapsethan ovat tulevaisuuden aikuiset, joiden pitää pystyä yhdessä ja erikseen toimimaan yhteiskuntamme ja yhteisen maailmamme hyväksi. Ihan kaikkia asioita ei kuitenkaan tarvitse perustella. Lapsen pitää myös oppia toimimaan aikuisen ohjeen mukaan ja luottamaan siihen, että aikuinen tietää jotkut asiat häntä paremmin. Koulussa toimitaan isossa ryhmässä ja silloin ei ole useinkaan mahdollisuutta perustella jokaisen tehtävän tarkoitusta erikseen. Kovasti tehtäviä kyseenalaistava oppilas vie oppimisaikaa itseltään ja muilta. 

Mielelläni nojaudun psykologi Keijo Tahkokallion ajatukseen siitä, että niin koulussa kuin kotona voisimme ottaa todesta ohjeen ”Uskalla olla lapsellesi aikuinen”. On paljon asioita, jotka aikuinen tietää paremmin ja päättää lapsen puolesta. Tutkimusten mukaan lapsi saa turvallisen kasvurauhan, kun hänen ei tarvitse päättää kuin hänen kehitystasolleen sopivista asioista. Lapsen kannalta hyvää on myös se, että hänen ei tarvitse kantaa syyllisyyttä pieleen menneistä (hänelle liian suurista) valinnoista. Aikuisina me uskallamme ottaa vastuun esimerkiksi lapsen nukkumaanmenoajoista, pelivalinnoista ja ruoka-asioista. Aikuisen tehtävä on myös kantaa vastuu lapsen harmistuksesta tai kiukuttelusta niitä asioita kohtaan, jotka tiedämme lapsen terveydelle ja vaikka oppimiselle tarpeelliseksi. Tuntuu tottakai kurjalta nähdä lapsen paha mieli, mutta meidän vanhempien pitää pystyä olemaan aikuinen näissä tilanteissa. Hetkellinen mielihyvä ei saa mennä lapsen tulevaisuuden edelle. 

Yhdyn Maaret Kallion ajatukseen "Vahvista hyvää kielteisen rinnalla, ei sen hinnalla" (kirjasta Voimavarana Toivo). Koulussa ja kotona yritämme luoda lapselle positiivisen mutta totuudellisen minäkuvan. Lapsi tietää olevansa tärkeä ja erityinen, mutta samalla hän tietää mitä asioita hänen pitää vielä harjoitella. Toisille jotkut asiat tulevat helpommin kuin toisille, mutta yleensä jokainen joutuu jossain elämänsä kohdassa ponnistelemaan. 

Tommy Tabermann on sanonut: ”Ihmeitä ei pidä odottaa. Niitä pitää tehdä.” Vanhemmuus ei ole rakettitiedettä - vaikka joskus siltä tuntuukin. Sinnikkäästi, pienistäkin asioista kiinni pitäen saa hiljalleen ihmeen aikaan. Itse sain koronakeväänä iloita siitä, että kuopukseni innostui vihdoin lukemisesta. Koulussa on tehty asian eteen pitkäjänteistä työtä ja kotonakin on luettu ja tarjottu lukemista. Valtakunnallisella Lukuviikolla huhtikuussa napsahti: oli aikaa ja osui se oikea kirja käteen. Nyt lapsi itsekin toteaa sanavarastonsa karttuneen ja veikkaanpa, että ne paljon puhutut emotionaaliset taidotkin ovat tuon huhtikuisen kirjan jälkeen luettujen opusten parissa karttuneet.  

Ajatellaan hyvää toisistamme ja ollaan sitkeästi aikuisia. Kirjan lukeminen on tekstin kuuntelua ja hetkessä olemista. Samanlaista on yhteistyö ja vanhemmuus: kuuntelua ja läsnäoloa. Hyvän yhteistyön päälle rakentuu onnistunut kouluarki. 

Kaikki paitsi lukeminen on turhaa ja aina kannattaa yrittää uudelleen. 

Milka Harjunen,
äiti ja opettaja, jolla on maailman ihanan tokaluokka

- - - -

Tutustu myös: 

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.