Nora Koskimies — Sekä både että och!

Kielikylpy on opetusmenetelmä, jossa toinen kotimainen kieli opitaan kuuntelemalla ja käyttämällä sitä jokapäiväisessä toiminnassa. Lapsi omaksuu kylpykielen samalla tavalla kuin äidinkielen eli kuulemalla sitä ympäristössään ja käyttämällä sitä arjen kommunikaatiotilanteissa. Kielikylpykieltä ei siis opiskella perinteisesti kielten tunneilla, vaan aidoissa oppimistilanteissa altistaen lapsi tosielämän vuorovaikutustilanteille heti alusta alkaen.

Kielikylpy on lähtöisin Kanadasta, kaksikielisestä yhteiskunnasta, jossa kieltä tarvittiin, mutta ei opittu koulussa kovin hyvin. Aloitteen kielikylvystä teki joukko vaasalaisia poliittisesti aktiivisia naisia 1980-luvulla, minkä jälkeen kielikylpy on levinnyt muualle Suomeen, usein juuri vanhempien aloitteesta. Suomessa kielikylpyä on peruskoulussa 15 paikkakunnalla.

Porvoossa kielikylpytoiminta aloitettiin 1994. Porvoon kaupungin varhaiskasvatuspalvelut ja suomenkieliset koulutuspalvelut järjestävät varhaista, täydellistä kielikylpyopetusta ruotsin kielellä. Ruotsinkielinen kielikylpy on tarkoitettu niille lapsille, joiden äidinkieli on muu kuin ruotsi ja kotikieli suomi.

Kielikylpyvarhaiskasvatusta järjestetään päiväkoti Helmessä. Se toteutetaan kaksivuotisena eli aloitetaan 1.8. sinä vuonna, kun lapsi täyttää 5 vuotta. Haku päättyy 31.3. Ensimmäisen vuoden jälkeen lapset jatkavat kielikylvyn esiopetukseen ja siitä edelleen alkuopetukseen. Perusopetuksen kielikylpyopetusta annetaan vuosiluokilla 1–9 Albert Edelfeltin koulussa.

Kielikylpyohjelma noudattaa valtakunnallisia varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Vuonna 2016 uudistetun opetussuunnitelman työtavat ja periaatteet ovat kielikylpyopetukselle varsin tuttuja. Opetuksen täytyy toimiakseen olla eriyttävää ja oppilaslähtöistä, kieltä ja sisältöä integroidaan muun muassa teemakokonaisuuksissa ja projekteissa.

Kielikylpyopetuksessa on alusta alkaen pyritty opettajajohtoisuudesta oppilaslähtöiseen, sillä kielikylpy toimii, jos oppilas pääsee harjoittamaan kieltä.

Kielikylvystä on tutkitusti hyötyjä myös sisällön oppimiselle ja vuorovaikutuksen harjoittamiselle. Opetus tarjoaa kognitiivisen haasteen nopeimmillekin oppijoille, lisäksi opetusmenetelmät ovat yleensä hyvin havainnollisia ja tukevat siten syvempää ymmärtämistä.

Opettajilta ja henkilökunnalta vaaditaan paljon. Pelkkä kielen vaihtaminen ei riitä, pedagogin on tiedostettava ja suunniteltava sekä kielen että opetettavan aineen tavoitteet ja sisällöt.

Kielikylpy on vapaaehtoista, mutta vaatii sitoutumista koko perheeltä. Kielikylpy poikkeaa vaikkapa musiikkiluokasta tai liikuntaluokasta siinä, että valinta tehdään jo varhaiskasvatuksessa. Lapsen vanhempien on siis tarkkaan mietittävä motiivinsa valita kielikylpy seuraaviksi yhdeksitoista vuodeksi eteenpäin. Koulunkäyntiä on seurattava ja tuettava, sillä opiskelu voi olla rankkaakin, kun energiaa kuluu opetuksen ymmärtämiseen. Vanhempien erityisen tärkeänä tehtävä on tukea lapsen äidinkielen kehitystä. 

Kielikylvyssä olevien lasten huoltajien yhteistyötä Porvoossa tukee Porvoon kielikylpy ry. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää, kehittää ja tukea kielikylpyä Porvoossa. Yhdistys on mukana vaikuttamassa Porvoon kaupungin kielikylpytoimintaan sekä kielikylpysuunnitelman laadintaan.

Kielikylpy alkoi aktiivisista huoltajista ja yhteistyö on monella tapaa kielikylvyn ydin. Yhteistyö ylittää kielirajat ja yhdistää opetuksen osaksi elävää, monikielistä yhteiskuntaa. Koulun ja varhaiskasvatuksen yhteistyön helmi on kummiluokkayhteistyö. Tämä yhteistyö eri luokkien ja eri ikäisten oppijoiden välillä jatkuu koulussa. Kielikylpy muodostaa yhteisön, jossa on turvallista olla, oppia ja harjoitella (elämää varten).

Lapsen ja nuoren elämä on nyt. Siksi kielikylpyopetus ei ole vain satsaus tulevaisuuteen, vaan jokaisen lapsen ja nuoren oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemista yhteistyössä kotien kanssa.

Nora Koskimies

Luokanopettaja, kielikylvyn vastuuopettaja
Albert Edelfeltin koulu
- - - -

Tutustu myös: 

• Paula Risikko —Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi
• Sari Gustafsson — Vanhempainyhdistykset antennina ja tuntosarvina
• Elin Blomqvist-Valtonen — Yhdessä lapsillemme parempaa huomista
• Niina-Milla Martikainen — Muutosvaiheessa tarvitaan luottamusta
• Olli-Pekka Heinonen — Koronan opetukset
• Olli Luukkainen — Kodit ja koulut samalla puolella
• Ulla Siimes — Yhteistyötä uudessa arjessa
• Milka Harjunen — Kun ajattelee hyvää syntyy hyvää
• Johanna Laisaari — Lasten oikeuksien puolesta
• Jaana Lehtiö — Yläkoulun arkea koronan varjossa syksyllä 2020
• Jukka-Pekka Ujula — Vertailun sietämätön vaikeus
• Ulla Mether — Koulu, niin tuttu ja silti niin vieras
• Anders Adlercreutz — Glöm inte superkrafterna
• Marko Enberg — Kipeätkin aiheet pitää uskaltaa nostaa esiin
• Anette Karlsson — Tikittävä aikapommi?
• Erja Askolin ja Anita Korhonen — Yhdessä olemme enemmän
• Jenni Helenius — Väkivalta on väkivaltaa
• Katja Kokkinen — Kodin ja koulun välisestä viestinnästä
• Nea Hjelt — Olisiko koulujen työ- ja loma-aikoja aika päivittää?
• Hanna Lönnfors — I samma båt, yhdessä niin paljon vahvempia
• Markus Ekholm — Dags att sluta ducka för mobbningen
• Jari Kettunen — Välitodistuksen aika
• Anna-Leena Terrihauta — Miten olla onnellinen?
• Micaela Romantschuk — Ensam är inte stark
• Markku Antinluoma — Poikkeusolot ja yhteistyö
• Ann-Sofie Silvennoinen — Jaksetaan vielä vähän aikaa, kohta helpottaa

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.