Paula Risikko — Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi

Viime keväänä Suomeenkin rantautunut koronaepidemia vaikutti paljon meidän kaikkien elämään. Mitä epidemian suhteen tapahtuu syksyllä, sitä emme vielä tiedä, ja myös toiseen epidemia-aaltoon on varauduttava.

Apua tarvitsevien lasten ja nuorten hätä ei kuitenkaan saa jäädä epidemian ehkäisyn ja hoidon ”jalkoihin”.

Suomessa on noin 73 000 lastensuojelun palveluiden piirissä olevaa lasta ja noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Lisäksi lapsilla, nuorilla ja perheillä on monenlaisia ongelmia ja arjen haasteita, jotka voivat pahentuessaan johtaa tilanteisiin, joissa auttaminen on entistä vaikeampaa.

Syrjäytyminen on sekä inhimillinen tragedia että kansantaloudellinen ongelma, jonka estämiseksi on jo vuosikausia etsitty keinoja. Silti Suomessa on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria. Määrä on vielä suurempi, kun laskemme mukaan kaikki ikäluokat, sillä ei syrjäytyminen ole yksin nuorten ongelma.

Meidän kaikkien on hyvä katsoa peiliin ja arvioida toimiamme. Onko jotain jäänyt huomaamatta, onko painopiste ollut oikea tai ovatko keinot olleet oikeita?

Pelkillä projekteilla ei syrjäytymistä taklata, tarvitaan myös pysyviä rakenteellisia ratkaisuja ja juurisyihin vaikuttamista – hyvissä ajoin.

Tarvitaan panostamista lapsen varhaisin vuosiin muun muassa varhaiskasvatuksen ja muiden peruspalveluiden keinoin. Tarvitaan yksilöllinen laadukas koulupolku ammattiin asti.

Tarvitaan myös matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivät nuoret saavat apua heti, eikä vasta pitkän jonotuksen jälkeen.

Tarvitaan nuorille työpaikkoja, joissa saa oppia työelämätaitoja.

Tarvitaan myös parempaa koulun ja kodin sekä viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedon kulkua. Tarvitaan myös kansalaisjärjestöjen toimia ja yhteistyötä heidän kanssaan.

Tasavallan Presidentti Niinistö asetti aikoinaan asiantuntijaryhmän estämään syrjäytymistä ja hakemaan keinoja auttaa. Asiantuntiryhmä julkaisi ”ihan tavallisia asioita” eli arkikeinoja, joiden avulla voidaan tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa. Työryhmä esitti muun muassa mitä voimme tehdä yhdessä, mihin voimme tarttua ja miten itse kukin voi auttaa.

Pidän em. asiantuntijaryhmän valitsemaa näkökulmaa ja heidän tekemiään ehdotuksia hyvinä. Ne ovat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan. Työryhmä mm. muistutti nuoren kannustamisen merkityksestä sekä perheen, mutta myös lähimmäisen vastuusta.

Syrjäytymisen ongelma ei ratkea pelkillä viranomaistoimilla. Lasten ja nuorten sekä heidän perheittensä auttamisessa tarvitaan myös muita. Syrjäytymisen vastaisessa työssä tarvitaan myös minua ja sinua - ihmisinä. Meillä kaikilla on vastuu ja sen antama oikeus auttaa.

Oikein hyvää syksyn alkua kaikille – yhdessä tekemällä onnistutaan!

Paula Risikko
Kansanedustaja, sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

(julkaistu 10.8.2020)
kuva: Kokoomus

- - - -

Läpi lukuvuoden 2020-2021 Porvoon vanhempainyhdistykset ry nostaa esiin erilaisia näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin useasti kuukaudessa erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.